Jaana Ronkainen on ensimmäinen suomalainen naisjudoka, jolle on myönnetty 5. danin vyöarvo. Tämä tapahtui 3.11.2012.
Jaana aloitti judon pitkän odotuksen jälkeen tammikuussa 1978. Hän oli nähnyt judosta kertovan TV-ohjelman jo keväällä 1977 ja se herätti kiinnostuksen judoon. Jaana sai hankittua judogin serkkupojaltaan, joka oli aikaisemmin harrastanut judoa Helsingissä, mutta lopettanut. Syksyllä 1977 Jaana otti yhteyttä Oulun judokerhoon, mutta joutui odottamaan kurssille pääsyä tammikuuhun asti, koska peruskurssi oli jo alkanut, eikä uusia kurssilaisia mahtunut mukaan kesken kurssin.
Jaanan kilpailumenestys on vertaansa vailla. Nousujohteinen menestys kansainvälisillä tatameilla alkoi EM-pronssilla 1982, kirkastui ensin hopeaksi vuonna 1988 ja kullaksi omissa kotikisoissa 1989. Näiden lisäksi Jaana on ollut pronssilla kahdesti Fukuokan kansainvälisessä judoturnauksessa vuosina 1986 ja 1990 sekä hopealla vuonna 1990 Pariisin avoimissa mestaruuskilpailuissa, joka oli tuolloin yksi maailman kovimmista judokisoista. Jaanalla on myös lukuisia Suomen mestaruuksia.
Jaana on kiertänyt judon arvokisoja oman uransa jälkeen myös penkkiurheilijana. Hänellä on käsitys siitä, mitä menestyminen kansainvälisellä tasolla nykyään vaatii. Säännöllinen, pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen harjoittelu on ehdoton edellytys kilpailijana kehittymiselle. Kansainvälinen taso on nykyään kiven kova, mitalistit eivät ole pelkästään nopeita, voimakkaita ja kestäviä vaan he ovat pääsääntöisesti myös todella taitavia judokoita. Judotaitoa pitää olla, jos tahtoo menestyä. Ensin on opittava tekemään perusasiat luontevasti ja oikein, sen jälkeen niitä on hiottava lukemattomissa randoreissa. Juuri tähän perustuu japanilaisten menestys kansainvälisillä tatameilla.
Kilpauransa jälkeen Jaana on toiminut Oulun judokerhossa aktiivisesti hyvin monenlaisissa tehtävissä, mm. päävalmentajana, hallituksen jäsenenä, harjoitusten vetäjänä, talkooporukoissa ja lasten kesäleirien järjestäjänä. Jaanan sydäntä lähinnä on nuorten kilpailijoiden tukeminen urapolullaan, mutta toimenkuvaan mahtuu myös judo-oppien jakaminen erityisryhmille ja judollisten treenien vetäminen eri urheilulajien harrastajille. Lasten ja nuorten urheiluun perehtyneenä lääkärinä Jaana on pidetty luennoitsija ja asiantuntija muidenkin kuin judokoiden keskuudessa.
Jaana on jatkanut judon harrastamista jo vuosikymmeniä. Hän on oivaltanut, että judo on muutakin kuin urheilua. Se on kokonaisvaltainen elämäntapa ja hyvin tärkeä osa elämää myös kilpailu-uran päätyttyä. Jaana aikoo kehittää itseään judokana vielä pitkään.
