Seppo Myllylä on yksi Suomen judon suurista nimistä. Sepon judoura alkoi jo vuonna 1965, kun isoveli Pentti Myllylä meni judokursseille ja alkoi opettaa judoa pikkuveljelleen kotona. Seppo oli tuolloin 7-vuotias ja innokas tekemään kaikkea isoveljen jalan jäljissä. Nuoren ikänsä vuoksi Seppo pääsi ”kunnon” judokurssille mukaan vasta vuonna 1969. Muksujudoa ei ollut tuolloin vielä keksitty ja kaikki muut kurssilaiset olivat aikuisia. Tästä huolimatta judo vei nuoren miehen heti mennessään.
Sepolla on pitkä ja maineikas kilpailu-ura takanaan. Tuolloin annettu lempinimi Mylvi kuvasi hyvin hänen räväkkää ja välillä äänekästä ottelutyyliään. Menestyksekkään kilpauran kohokohta oli ehdottomasti vuoden 1983 EM-kilpailut, joissa Seppo otti hopeaa. Noissa kisoissa Seppo voitti lohkovoitto-ottelussa olympiavoittaja Shota Habarellin, jolle oli aikaisemmin hävinnyt kahdesti. Tämä historiallinen mitali oli Suomen ensimmäinen miesten EM-mitali judossa.
Kilpailusaavutukset eivät kuitenkaan ole merkinneet Sepolle yhtä paljon kuin se, että hän on saanut olla mukana hyvissä valmentaja- ja urheilijaporukoissa, joissa vallitsi mahtava yhteishenki ja tahto menestyä. Jigoro Kanon kasvatukselliset periaatteet ovat opettaneet Sepolle toisten huomioon ottamista, mikä on hänen mielestään kaikkein kovin juttu, minkä hän on judolta saanut. Tämän periaatteen hyödyntäminen ongelmanuorten kanssa työskentelyssä on auttanut vähentämään monen nuoren itsekeskeisyyttä.
Seppo uskoo, että Suomen nuorilla judokoilla on mahdollisuus menestyä kansainvälisillä kilpatatameilla. Lahjakkaat yksilöt pitää kerätä yhteen harjoittelemaan ja heidän pitää kiertää kilpailuita yhdessä, jotta joukkueelle syntyisi se mahtava yhteishenki ja keskinäinen kannustus, jota tarvitaan suuriin saavutuksiin. Meidän ei pidä verrata Suomen harjoitusolosuhteita tai muita resursseja judon suurmaihin, vaan uskoa vahvasti omaan menestykseen. Sitä kautta arvokisamitaleiden saaminen Suomeen on mahdollista.
