Kyösti Korpiola tutustui judoon kirjojen välityksellä jo 1950-luvun puolivälissä ja varsinainen judoura sai alkunsa vuonna 1959 Väinö Haukan peruskurssilla. Mustan vyön (1.dan) Kyösti suoritti viidentenä suomalaisena vuonna 1962. Edustustehtävät alkoivat samana vuonna ensimmäisessä judomaaottelussa Ruotsia vastaan. Aktiivinen kilpailu-ura hänellä kesti vuoteen 1978 saakka ja tuona aikana hän ehti voittaa mm. Pohjoismaiden mestaruuden, viisi Suomen mestaruutta ja edustaa Suomea EM- ja MM-kisoissa. Hän on myös ensimmäinen arvokisoissa pisteille sijoittunut suomalainen, oltuaan seitsemäs vuonna 1965 Madridissa kisatuissa EM-kisoissa.
Alkuaikojen judopioneerien tapaan täysipainoisen oman harjoittelun ohella Kyöstinkin velvollisuutena oli judon opettaminen ja harjoituksien ohjaaminen.
Kyösti Korpiolan opetuksessa on vahva filosofinen lataus. Hän ei painota kilpailussa menestystä keinolla millä hyvänsä. Kyöstin mukaan tärkeämpää on elämä itse. Se, että on voittanut kilpailussa jotain painaa kovin vähän muun eletyn elämän rinnalla. Puhdas omatunto, puhtaat aseet, yhteinen hyvä, siinä välineet ja päämäärä, jotka onnistuessaan antaa raikkaan, elinvoimaisen elämän. Paitsi itselle, myös kaikille kanssaihmisille, joiden kanssa elämä tulee elettyä.
Kyösti ei kuitenkaan väheksy kilpajudoa. Hänen mukaansa kilpailuissa mitataan judon tehokkuus ja judotaidot. ”Menestyminen vaatii ankaraa ja armotonta oman wazasysteemin hiomista ja testaamista, teknisesti oikeaa tekemistä. Loputonta harjoittelua. Pelkällä randorin ottamisella et tule mestariksi. Suomaisillakin on mahdollisuus maailman huipulle. Mutta silloin ei kannata ottaa mallia isoista judomaista, vaan luoda oma tie huipulle” toteaa Kyösti.
